Kisojen loppuminen on kuitenkin pitkälti positiivinen seikka. Huutelu ja torvien toitottaminen katutasolla on vähentynyt huomattavasti, ärsyttävät "deu-SCHLAAAND" -huudot loistavat poissaolollaan ja kaikki autojen sivupeileistä kebabkioskeihin, parvekkeisiin ja ihmisiin ei ole enää kiedottu Saksan lippuun. Lipuista puheen ollen saksalainen patriotismi on kokemassa pienehkön renesanssin. Pitkään lippujen heiluttaminen ja kansallislaulun hoilaaminen olivat vain muille kansalaisuuksille varattuja luksuriteetteja, saksalaisen patriotismin ollessa globaali tabu. Viimeistään vuoden 2006 kotikisat toivat mukanaan muutoksen koko maan hukkuessa musta-puna-kultaan, nuoren maajoukkueen rikkoessa ikivanhoja stereotyyppejä konemaisista saksalaisista. En ole varma voinko kuitenkaan pitää ilmiötä pelkästään positiivisena. Totta kai on mukavaa että saksalaiset alkavat päästä yli ikuisesta syyllisyydentunteestaan, mutta oikeansuuntaisena maailmanlaajuisena kehityksenä pitäisin ennemminkin nationalismin vähentymistä kuin nousua. Myös touhukkaat nuoret antifasistit ovat ryhtyneet toimeen pelkäämänsä neljännen valtakunnan nousun estämiseksi. Muutamaan otteeseen olen törmännyt irtirevittyihin, autoja koristaneisiin Saksan lippuihin, tilalle oli jätetty vain nationalismin vaaroista informoiva lappunen.
Sain jälleen viime viikolla vierailijan. Tyttöystäväni tuli käymään viideksi päiväksi ja kuten olettaa saattaa vietin noista viidestä päivästä kolme flunssan kourissa. Onneksi sää oli Hampurille tavanomaisesti kauhistuttava joten kotona maleksiminen ja kokonaisen Mad Men tuotantokauden katsominen olisivat olleet joka tapauksessa varteen otettava vaihtoehto. Ehdimme myös tehdä päiväretken Kieliin, Kieler Woche satamajuhlille. Verrattuna Hampurin Hafengeburtstagiin on kyseessä lähes sivistynyt juhlaviikko, ihmiset ajavat purjeveneillään satamaan ja nauttivat satojen ruokakojujen antimista ja todella huonosta musiikista. Saksalaiset tuntuvat musiikin suhteen elävän jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, Kielissä tuntui kuin kaikki musiikki olisi ollut joko teknoa, humppaa tai parhaimmassa tapauksessa teknohumppaa. Asiaa sivuten; näimme Kielissä Scooterin laulajan H.P Baxxterin, päällään nahkatakki jossa luki H.P Baxxter. Siistiä, eikö?
 |
| Maailman siistein tyyppi, saksalaisuuden perikuva, moderni Beethoven: H.P Baxxter |
Opiskeluiden osalta semesteri alkaa tulla päätökseensä. Kolme ja puoli kuukautta menee ohi todella nopeasti ja kaikille Hampurin vaihtoa suunnitteleville suosittelisinkin pidempää talvisemesteriä tai koko vuoden kestävää vaihtoa. Kolmessa ja puolessa kuukaudessa on todella vaikeaa päästä oikeasti sisälle kulttuuriin ja kapunkiin, moni kokemisen arvoinen asia, paikka ja tapahtuma jää kokematta.
Viimeisiä viedessä myös työtahti yliopistolla kerää vauhtia. Viimeisten parin viikon aikana minulla on neljä tenttiä ja viiden esseen deadlinet lähestyvät pelottavaa vauhtia. Olen puhunut tentaattorien kanssa vajavaisista kirjallisista saksan kielen taidoistani ja tähän mennessä kaikki ovat olleet todella ymmärtäväisiä. Vaihto-opiskelijoille näyttäisi riittävän se, että pystyy tentissä osoittamaan ymmärtäneensä edes jotakin.
Ja pahoittelen muuten itseottamieni kuvien puutetta. Tyttöystäväni vei kamerani takaisin Suomeen, valitukset voitte osoittaa hänelle.
