Vaikka kesä ei ole vielä saapunut Hampuriin, jotain paljon parempaa on. Beckenbaueriksi pukeutuneet nuorukaiset pelaavat jalkapalloa keskellä autotietä, torvet soivat, liput liehuvat ja koko Saksa on jallipallikuumeen vallassa. Jokainen itseäänkunnioittava kuppila on virittänyt television terassille ja kaupunki on pystyttänyt valtavan screenin St.Paulin kotistadionin Millerntorin viereen. Viime viikonloppuista Saksa vastaan Portugali -ottelua seurasi kyseisellä "Fan-festillä", säästä piittaamatta, noin 70 000 innokainta potkupallon ystävää. Ottelun jälkeen meno Reeperbahnilla oli kuin koto-Suomessa vuonna 95, tämä siis varsin heikon avausottelun jälkeen.

Ihmiset eivät ole pakkautuneet Hampurissa tuhatpäin julkisille paikoille viime viikkoina pelkästään juhlatunnelmissa. Muutama viikonloppu sitten toteutui pitkään pelätty uusnatsien marssi Wandsbekin kaupunginosassa. Kuten aina äärioikeiston osoittaessa mieltään Saksassa, vastamielenosoitus oli huomattavasti suurikokoisempi. Poliittisesti aktiiviset, enemmän tai vähemmän radikaalit vasemmistolaisnuoret jakelivat jo kuukausia ennen itse tapahtumaa lentolehtisiä ja jopa järjestivät harjoitusmielenosoituksia halukkaille. Mielenosoitus ei kenenkään suureksi yllätykseksi sujunut rauhallisesti. Autoja sytytettin tuleen, kymmeniä poliiseja loukkaantui ja sata mielenosoittajaa pidätettiin noin 500 uusnatsin ja tuhansien vastamielenosoittajien selvittäessä poliittisia erimielisyyksiään sillä kaikkein vanhimmalla tavalla. Olin itsekin vakaasti päättänyt osallistua taisteluun fasismia ja rasismia vastaan. Kuvittelin itseni savun keskelle, nousemassa barrikadeille ja karjumassa mauttomia iskulauseita vapaudesta ja solidaarisuudesta. Todellisuudessa mielenosoitus alkoi puoleltapäivin, allekirjoittanut nukkui puoli kolmeen ja päätti elokuvien katselemisen vällyjen välistä olevan mukavampaa vapaa-ajanviettoa kuin sikaniskaisten itäsaksalaisten rodunjalostajien kanssa painiminen. Pitää myös huomioida että samaan aikaan kun Wandsbek muuttui sotatantereeksi, 10 000 ihmistä osoitti rauhallisesti mieltään natsismia vastaan kaupungin keskustassa.

Nuoriso tuntuu muutenkin olevan täällä poliittisesti aktiivisempaa kuin Suomessa. Eron huomaa kampusalueella, jossa vihreät- ja vasemmistonuoret keräävät nimiä adresseihinsa, jakelevat lentolehtisiä, liimailevat tarroja sekä julisteita ja järjestävät mielenosoituksia. Jos nuorison ainoa vappuperinne on massamielenosoitus kapitalismia vastaan niin huomaa olevansa kaukana kotoa. Huomautin asiasta saksalaiselle tuttavalleni. Hänen mukaansa asiainlaita on vain luonnollinen, koska suomalaisilla nuorilla ei ole yhtä paljon syitä protestoida. Tämä saattaa olla syy, mutta syytän vallankumouksellisuuden puutetta kollektiivisessa suomalaisessa psyykessä. Itse en ainakaan aktivisoituisi/radikalisoituisi mistään vähemmästä kuin keskioluen laimentamisesta.

Suomalaisesta keskioluesta puheen ollen kaikille koti-ikävää kärsiville Perteille ja Pirkoille löytyy Hampurista valkeaa valoa hohtava keidas nimeltään Hampurin merimieskirkko. Kyseisestä fasiliteetista löytyy niin kossua, suomalaista olutta, turkinpippureita, ruisleipää, karjalanpiirakoita munavoin kera kuin ihka oikea suomalaistyylinen sauna. Lauteilla tapaa niin suomalaisia kuin saunaan hurahtaneita germaanejakin. Suosittelen!