Täysikasvuinen Germaani

Saksa on tanssinut toukokuuhun, ensimmäinen kuukausi Hampurissa on takanapäin ja on tullut aika kerrata menneiden viikkojen tapahtumia. Ensiksi jälleen pari sanaa opiskelusta. Alkuperäiseen opintosuunnitelmaani otin yhteensä kymmenen luentosarjaa ja seminaaria. Suunnitelmani oli ottaa aluksi muutama ylimääräinen kurssi jos en sattuisikaan pääsemään kaikille kursseille joille todella halusin. Tällä hetkellä olen karsinut määrän kahdeksaan kurssiin eli 16:een viikkotuntiin. Minulla on valitettavasti melko paljon hyppytunteja, mutta onneksi kaksi tuntia vierähtää rattoisasti kampuksen vieressä sijaitsevan ihastuttavan tekojärven, Aussenalsterin rannoilla lueskellen ja kävellen.

Näkymä Aussenalsterilla

         
Kahdeksan kurssia voi kuulostaa paljolta, mutta suurin osa on työmäärältään vähäisiä luentosarjoja. Joudun itseasiassa rehkimään koulun eteen huomattavasti vähemmän kuin monet vaihtotoverini joilla on puolet vähemmän kursseja, mutta kaikki erittäin dialogisuus-painotteisia pienryhmäseminaareja.

Yliopisto tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden käyttää varsin huokeita opiskelijaravintoloita eli Mensoja. Lähinnä skeittiparkkia muistuttavalta kampusalueelta löytyy kolme suurehkoa Mensaa joista kaikista saa lautasen lämmintä ruokaa hintahaitarilla 1,80-4 euroa. Ruoan taso on vaihteleva, mutta jokaisessa Mensassa on myös salaattibuffet, ruokailija saa itse punnita salaattiannoksensa hintaan 40 centtiä/ 100 grammaa.

Vielä lyhkäinen varoitus Hampuriin lähteville vaihtareille: opiskelu täällä ei ole teknisesti ilmaista. Jokainen vaihtari joutuu maksamaan 238:n euron lukukausimaksun. Maksulla saa semester ticketin jonka turvin opiskelijat saavat käyttää kaikkia julkisia liikennevälineitä ilmaiseksi. Täkäläinen julkinen liikenne pelittää loistavasti, U-bahneilla, S-bahneilla, busseilla ja jokilaivoilla pääsee todella helposti liikkumaan ympäri kaupunkia.


Tanssien toukokuuhun, kalatori ja muuta mukavaa

Opiskelujen ohella arkipäivää rytmittämään on tullut toisenlaisiakin tapahtumia. Joka tiistai on nimittäin pokeritiistai. Paksun tupakansavun ja oluenjuonnin keskellä olen tähän asti onnistunut pysymään jopa voitolla. Toisaalta viidentoista euron tienestit kymmenestä tunnista pokeria eivät ynnäydy päätähuimaavaksi tuntipalkaksi. Elämääni olen kuitenkin onnistunut luultavasti lyhentämään parilla vuodella jo pelkällä passiivisella tupakoinnilla ja stressillä, loistodiili! Seuraavana tiistaina uudestaan!

Viime viikonloppuna Hampurissa juhlittiin täkäläistä Taiteiden yötä. Lange Nacht der Museen eli museoiden pitkä yö piti kaupungin kaikki museot auki kello kahteen asti yöllä. Jonkinasteisena museofetisistinä innostuin mahdollisuudesta yhdistää lempi vapaa-ajan vietteeni: juhlimisen ja vanhojen kuvien tapittamisen. Ilta oli yksi mukavimmista tähän saakka Hampurissa viettämistäni sen jatkuessa pitkälle aamuseitsemään ja aina Fischmarktille asti. Fischmarkt on joka lauantain ja sunnuntain välisenä aamuna satamassa ovensa avaava tori jonne väsyneet juhlijat menevät mutustelemaan kalaleipiä ja juomaan aamun viimeisiä oluita. Saksalaiset ovat muuten miellyttävää porukkaa ja tunne on näköjään molemminpuoleinen. Edetessäni täydellä tanssilattialla satuin vilkaisemaan alaspäin suoraan päihtyneen sakemannin ylpeydestä säihkyviin silmiin. Mies nappasi kädestäni kiinni, nykäisi minut tasolleen ja karjaisi korvaani: "VIHDOINKIN TÄYSIKASVUINEN GERMAANI!". Naurahdin ja jätin vastaamatta koska en halunnut kaataa miehen haaveita ulkomaalaiselta kuulostavalla saksallani.

St. Paulista löytyy diversiteettiä

Kaikkia iltoja eivät toki vaihtaritkaan jaksa rymytä kapakoissa. Tarvittavaa vaihtelua toi itävaltalaisen lavastusopiskelijan viime perjantainen kutsu pelaamaan yazzia hänen luokseen. Kätevä emäntä ehti juuri ja juuri pelata mukana leipoessaan minulle ja Sveitsiläiselle toverilleni kakun, paistaessaan kaksi pizzaa, keittäessään kahvia ja tarjotessaan vielä päälle kaksi pulloa viiniä meidän heittäessä noppaa vieressä. Leppoisa pelailu vaihtoi kuitenkin kasvojaan jossain vaiheessa iltaa. Kuin kuumeisessa transsissa pelasimme yazzia 10 tuntia lähes yhteen putkeen. Viimeisestä muutamasta tunnista ei nauttinut enää kumpikaan, jatkoimme luultavasti vain koska olimme unohtaneet ulkona olevan maailman jossa numerot eivät lopu kuuteen ja ainoa ääni ei ole noppien painajaismainen kalske ja vastustajan maaninen nauru hänen heittäessään yazzin. Illan jälkeen lupasin ennemmin leikata sormeni irti ruosteisella voiveitsellä kuin pelata yazzia uudestaan. Kolmen päivän kuluttua heitimme taas iloisesti noppaa Elben rannalla.

Elbe, St. Pauli ja jokilaiva

Suomalaista vappua tuli täällä ikävä. Täkäläinen Tag der Arbeit ja Tanz in den Mai ovat varsin pieniä juhlallisuuksia mittakaavassa siihen täysidiotismiin joka valtaa Suomen joka vappu. Hampurin vapputraditioista suurimpia ovat valtavat mielenosoitukset kapitalismia, ydinvoimaa ja kaikkea muutakin vittumaista vastaan. Viime vuonna ihmiset olivat rikkoneet näyteikkunoita ja ylittäneet kansalaisoikeutensa siihen malliin, että tänä vuonna näin enemmän kypäräpäitä kuin palestiinalaishuiveja. Sopivan loppukaneetin puuttuessa päädyn toteamaan että kirjoitin tämän blogitekstin täysin alasti.